3.2.2015

Syyte Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:n tuomitsemista rangaistukseen törkeästä velallisen epärehellisyydestä sillä perusteella, että A oli K Oy:n tosiasiallisena päätöksentekovallan käyttäjänä 8.10.2008 - 21.1.2010 siirtänyt yhtiön pankkitililtä ilman hyväksyttävää syytä varoja vaimonsa B:n ja poikansa C:n pankkitileille yhteensä 135 677,65 euroa ja siten aiheuttanut yhtiön maksukyvyttömäksi tulemisen tai oleellisesti pahentanut yhtiön maksukyvyttömyyttä.

Syyttäjä vaati B:n ja C:n tuomitsemista rangaistukseen ensisijaisesti törkeästä rahanpesusta ja toissijaisesti avunannosta törkeään velallisen epärehellisyyteen, koska he olivat ottaneet vastaan pankkitileilleen A:n yhtiöstä siirtämiä varoja. Syyttäjä katsoi, että B:n ja C:n oli täytynyt käsittää, että he olivat ottaneet tileilleen vastaan rikoksella hankittua rahaa tai rikoshyötyä ja että he olivat avustaneet A:ta peittämään tai häivyttämään rikoshyötyä taikka välttämään rikosoikeudellisia seuraamuksia.

Käräjäoikeuden tuomio 22.11.2011

Käräjäoikeus katsoi, ettei tässä tapauksessa ollut esitetty syytä epäillä, että syytteessä tarkoitettujen varojen siirrot olisivat olleet jotain muuta kuin A:n ilmoittamalla tavalla B:lle ja C:lle maksettua palkkaa sekä korvausta A:lle hänen työpanoksestaan. Asiassa ei ollut näytetty, että maksetut määrät olisivat olleet kohtuuttomia. Varojen luovuttamiseen oli ollut K Oy:n toimintaan liittyvä todellinen ja oikeudellisesti perusteltu syy. Näin ollen varojen luovuttaminen ei ollut tapahtunut ilman hyväksyttävää syytä, eikä A ollut menettelyllään syyllistynyt velallisen epärehellisyyteen. Käräjäoikeus hylkäsi A:han kohdistetun syytteen törkeästä velallisen epärehellisyydestä.

Koska syyte törkeästä velallisen epärehellisyydestä oli hylätty, käräjäoikeus hylkäsi B:hen ja C:hen kohdistetut syytteet.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Arja Maunula ja lautamiehet.

Turun hovioikeuden tuomio 19.10.2012

Syyttäjä valitti hovioikeuteen ja uudisti käräjäoikeudessa esittämänsä syytteet.

Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että A:lla, B:llä ja C:llä oli ollut oikeus saada rahapalkkaa K Oy:ssä tekemästään työstä. Hyväksyttäviksi palkkoihin perustuviksi siirroiksi tai nostoiksi yhtiön tililtä 15 kuukauden aikana hovioikeus katsoi B:lle 30 566 euroa, C:lle 9 090 euroa ja A:lle 33 750 euroa eli yhteensä 73 406 euroa. Perusteettomien siirtojen yhteismäärä noin 15 kuukauden aikana oli siten ollut 62 271,65 euroa. A:n menettely oli nopeasti eli jo ensimmäisen tilikauden aikana ensin aiheuttanut yhtiön tulemisen maksukyvyttömäksi ja sitten oleellisesti pahentanut maksukyvyttömyyttä.

A:n tekemille yli 62 000 euron varojen siirroille B:n ja C:n tileille ei ollut ollut perusteltua syytä, luovutuksia ei ollut miltään osilta tehty asiaa koskevien säännösten mukaan ja siirretty rahamäärä oli ollut niin suuri, että yhtiö oli siirtojen seurauksena ajautunut konkurssiin, mikä osoitti, että A:n menettelyn johdosta velkojien oikeus maksujen saantiin oli tosiasiallisesti vaarantunut.

Perusteettomien siirtojen noin 62 000 euron määrä osoitti, että A oli menettelyllään tavoitellut huomattavaa hyötyä ja siten samalla vakavasti vaarantanut velkojien oikeutta maksujen saantiin. Ottaen huomioon tämä ja että menettely oli ollut perusteltuun syyhyn perustumaton, lakisääteisistä velvollisuuksista täysin piittaamatonta ja toteutettu läheistahoja hyväksi käyttämällä, rikos oli kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Hovioikeus tuomitsi A:n vankeusrangaistukseen törkeästä velallisen epärehellisyydestä.

Hovioikeus hylkäsi B:hen ja C:hen kohdistetun ensisijaisen syytteen törkeästä rahanpesusta.

Avunantoa törkeään velallisen epärehellisyyteen koskevan syytteen johdosta hovioikeus totesi, että rikoslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan avunannosta tuomitaan se, joka ennen rikosta tai sen aikana neuvoin, toimin tai muulla tavoin tahallaan auttaa toista tahallisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisessä. Niin kuin lainkohtaa koskevassa hallituksen esityksessä oli todettu (HE 44/2002 vp) avunantotoimen tuli lisätä rikoksen toteutumisen todennäköisyyttä. Lisäksi edellytettiin avunantajan tahallisuutta, eli tämän tietoisuutta päärikoksesta, omasta toiminnastaan ja oman toiminnan päätekoa edistävästä merkityksestä.

B:n tilille oli 15 kuukauden aikana tullut K Oy:n tililtä rahaa 74 316,66 euroa, mistä hänen palkakseen voitiin katsoa 30 566 euroa. Näin ollen B:n tilille oli tullut 43 750,66 euroa muuta rahaa kuin hänelle kuuluvaa palkkaa. C:n tilille oli samana ajanjaksona tullut K Oy:ltä rahaa 61 360,99 euroa, mistä määrästä hänen palkakseen voitiin perustellusti katsoa 9 090 euroa. Näin ollen C:n tilille oli tullut 52 270,99 euroa muuta rahaa kuin hänelle kuuluvaa palkkaa. Kun vielä huomioitiin sanotuille tileille tullut hyväksyttävänä pidettävä A:n palkka 33 750 euroa, jonka hovioikeus katsoi kohdistuneen puoliksi B:n ja C:n tileille, oli B:n tilille tullut muuta kuin hänen tai A:n palkkaa 26 875,66 euroa ja C:n tilille muuta kuin hänen tai A:n palkkaa 35 395,55 euroa.

B:n ja C:n oli velallisselvityksestä ilmenevien suurien siirrettyjen rahamäärien ja siirtoajankohtien perusteella täytynyt tietää tai ainakin pitää varsin todennäköisenä, että A oli siirtänyt heidän tileilleen paljon muuta rahaa kuin heidän tai omia palkkarahojaan. B ja C olivat suhtautuneet asiaan passiivisesti ja välinpitämättömästi eivätkä olleet selvittäneet siirtojen perusteita. He olivat koko K Oy:n toiminnan ajan 8.10.2008 - 21.1.2010 sallineet A:n käyttää tilejään törkeään velallisen epärehellisyyteen. B:n ja C:n menettely oli olennaisesti liittynyt A:n rikokseen. A:n rikoksen paljastumisen kannalta B:n ja C:n menettelyllä oli ollut olennaista merkitystä.

C oli K Oy:n hallituksessa määräävässä asemassa sen varsinaisena jäsenenä. Asemansa perusteella hänellä oli ollut osakeyhtiölain mukainen velvollisuus valvoa yhtiön varainkäyttöä ja huolehtia siitä, että yhtiö hoiti asianmukaisesti lakisääteiset maksuvelvollisuutensa. C oli hovioikeudessa kertonut, että hän oli elo-syyskuun vaihteessa 2009 käynyt ulosottovirastossa sopimassa yhtiötä koskevasta maksusuunnitelmasta. Ei ollut uskottavaa, etteikö hän ylioppilaana olisi viimeistään tuolloin ymmärtänyt senkin, että yhtiö oli maksuvaikeuksissa.

Edellä kerrotuilla perusteilla B ja C olivat tahallaan mahdollistaneet A:n syyksi luetun törkeän velallisen epärehellisyyden. Heidät oli tuomittava avunannosta törkeään velallisen epärehellisyyteen, B 26 875,66 euron osalta ja C 35 395,55 euron osalta.

Hovioikeus tuomitsi sekä B:n että C:n avunannosta törkeään velallisen epärehellisyyteen ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Riitta Sandholm, Arto Suomi ja Elina Paasivirta.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. K Oy oli perustettu 8.10.2008 jatkamaan 6.10.2008 konkurssiin asetetun yrityksen liiketoimintaa. Tosiasiallista määräysvaltaa K Oy:ssä on käyttänyt A. Hänen poikansa C on ollut osakeyhtiön ainoa osakkeenomistaja ja ainoa hallituksen jäsen. Yhtiöllä on ollut C ja A:n puoliso B mukaan lukien neljä työntekijää, joista C lukiolaisena on työskennellyt vain viikonloppuöisin.

2. A on siirtänyt K Oy:n toiminta-aikana yhtiön pankkitililtä varoja B:n pankkitilille yhteensä 74 316,66 euroa ja C:n pankkitilille 61 360,99 euroa. Yhtiö on asetettu konkurssiin 21.1.2010. Yhtiön velat ovat olleet noin 116 000 euroa varoja suuremmat.

3. Hovioikeus on tuominnut A:n rangaistukseen törkeästä velallisen epärehellisyydestä, koska hän oli ilman hyväksyttävää syytä luovuttanut K Oy:n omaisuutta siirtämällä varoja yhtiön pankkitililtä B:n ja C:n pankkitileille yhteensä yli 62 000 euroa. A:n menettely oli ensin aiheuttanut yhtiön maksukyvyttömäksi tulemisen ja sitten oleellisesti pahentanut sitä. Hovioikeuden tuomio on A:n osalta lainvoimainen.

4. Hovioikeus on tuominnut B:n ja C:n kummankin rangaistukseen avunannosta A:n syyksi luettuun törkeään velallisen epärehellisyyteen. Hovioikeus on katsonut, että B:n ja C:n oli suurien siirrettyjen rahamäärien ja siirtoajankohtien perusteella täytynyt tietää tai ainakin pitää varsin todennäköisenä, että A oli siirtänyt heidän tileilleen muutakin rahaa kuin heidän omia tai A:n palkkarahoja. He olivat suhtautuneet asiaan passiivisesti ja välinpitämättömästi eivätkä olleet selvittäneet siirtojen perusteita. He olivat koko K Oy:n toiminnan ajan 8.10.2008 - 21.1.2010 sallineet A:n käyttää tilejään. Tämä menettely oli hovioikeuden mukaan olennaisesti liittynyt A:n rikokseen ja sillä oli ollut rikoksen paljastumisen kannalta olennaista merkitystä.

5. B:n ja C:n valitusten perusteella Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko heidän menettelyssään kysymys rangaistavasta avunannosta törkeään velallisen epärehellisyyteen ja täyttyykö siinä avunantorikoksen edellyttämä tahallisuus.

Avunanto ja sitä koskeva tahallisuus rikoslain mukaan

6. Rikoslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan avunannosta tuomitaan se, joka ennen rikosta tai sen aikana neuvoin, toimin tai muilla tavoin tahallaan auttaa toista tahallisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisessä.

7. Rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamiseen johtaneessa hallituksen esityksessä todetaan (HE 44/2002 vp s. 156 - 157), että avunantona rangaistaan kaikkinainen myötävaikuttaminen toisen henkilön tekijänä tekemään tahalliseen tekoon, jota ei ole katsottava rikoskumppanuudeksi tai yllytykseksi. Avunannon ei tarvitse olla seurauksen syntymisen välttämätön edellytys, mutta sen tulee kuitenkin lisätä, edistää tai helpottaa seuraukseen johtaneen rikoksen tekemisen mahdollisuutta. Edellytyksenä on, että avunantotoimi on lisännyt rikoksen toteutumisen todennäköisyyttä. Avun antaminen voidaan toteuttaa myös laiminlyönnillä, jos laiminlyönti voidaan rinnastaa positiivisella toimella tapahtuvaan rikoksen täytäntöönpanon edistämiseen.

8. Rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Seuraus on aiheutettu tahallaan myös, jos tekijä on pitänyt sitä tarkoittamaansa seuraukseen varmasti liittyvänä. Avunantajan tahallisuuden osalta vaaditaan hänen tietoisuuttaan tekijän teosta, omasta toiminnastaan ja oman toiminnan päätekoa edistävästä merkityksestä. Avunantajan tulee pitää ainakin varsin todennäköisenä, että päärikos tehdään ja että sen tunnusmerkistöön kuuluvat tosiseikat toteutuvat.

Onko kyseessä rangaistava avunanto?

9. A on alemmissa oikeuksissa kertonut, että hän oli maksanut K Oy:n pankkitililtä yhtiön toiminta-aikana vain välttämättömät juoksevat kulut ja perheen ulkopuolisten työntekijöiden palkat. Kaikki muut yhtiön tilille tulleet varat hän oli siirtänyt B:n ja C:n pankkitileille. Menettelyn taustalla oli ollut A:n edellisen yrityksen konkurssi ja ulosotossa olevat velat, minkä vuoksi A oli kokenut asioita helpottavaksi, ettei hänen nimensä näkynyt missään.

10. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että B:n ja C:n pankkitilit ovat olleet A:n käytössä ja että A on siirtänyt K Oy:stä varoja näille tileille. Tilien käyttäminen varojen siirtämiseen on lisännyt velallisen epärehellisyysrikoksen tekemisen mahdollisuutta avunannolta edellytettävällä tavalla.

11. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä KKO 2003:17 on ollut kysymys tilanteesta, jossa törkeästä kavalluksesta tuomittu mies oli siirtänyt työnantajansa varoja puolisonsa tilille. Korkein oikeus katsoi, että varojen siirtäminen oli voinut tapahtua ilman puolison myötävaikuttavaa tointa, eikä pelkkää varojen siirtämisen sallimista tilille tai muuta passiivista suhtautumista voitu pitää rangaistavana avunantona kavallukseen. Velallisen petosrikoksen toteutumisen todennäköisyyttä edistävänä menettelynä puolestaan on pidetty tekijän täysi-ikäisten lasten asiakirjoja allekirjoittamalla ja pankkitilejä avaamalla tapahtunutta osallistumista järjestelyyn, jossa kiinteistöjä oli hankittu muodollisesti heidän nimiinsä, mutta tosiasiallisesti heidän ylivelkaantuneen isänsä omistukseen (KKO 2009:87).

12. Arvioidessaan B:n ja C:n menettelyä Korkein oikeus toteaa, että tarkasteltavana oleva varojen siirto heidän tileilleen on jatkunut koko yhtiön toiminta-ajan. Varoja on siirretty B:n ja C:n tileille pienissä erissä usein, jopa päivittäin. Tilien käyttö varojen siirtämiseen yhtiöstä on siten ollut aktiivista ja jatkuvaa. C on käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin K Oy:tä perustettaessa sopinut A:n kanssa, että A sai käyttää C:n tiliä laskujen maksamiseen. C oli antanut tilinsä verkkopankkitunnukset A:lle. B:n tilille siirtämiään varoja A on käyttänyt B:ltä saamallaan pankkiautomaattikortilla, joten myös B on suostunut tilinsä mainittuun käyttämiseen. B on myös esittänyt, että hänen tililleen yhtiöstä siirretyt varat olivat kuluneet perheen elantomenoihin ja muihin tarpeisiin.

13. Korkein oikeus katsoo, että edellä kuvatuissa olosuhteissa B:n ja C:n menettely ei ole ollut ainoastaan passiivista A:n toiminnan sallimista, vaan se on sisältänyt myös aktiivisia toimia, jotka ovat edistäneet A:n mahdollisuutta siirtää yhtiön tililtä varoja velallisen epärehellisyyden tunnusmerkistön toteuttavalla tavalla. B:n ja C:n menettelyt tulevat siten arvioitaviksi rangaistavana avunantona A:n syyksi luettuun rikokseen, mikäli heidän katsotaan toimineen tahallisesti.

Tahallisuusarviointi

14. B ja C ovat hovioikeudessa kertoneet, että he olivat tienneet A:n siirtävän yhtiön varoja heidän tileilleen yli heidän oman palkkansa. B on lisäksi käräjäoikeudessa kertonut tienneensä, että A kierrätti rahaa myös C:n tilin kautta. C puolestaan on edellä todetuin tavoin sopinut tilinsä käyttämisestä A:n kanssa jo yhtiötä perustettaessa. Tileille siirretyt varat on käytetty A:n ja hänen perheensä yksityisiin menoihin.

15. Hovioikeus on katsonut, että osa B:n ja C:n tileille suoritetuista varoista on ollut A:n palkkaa. Palkkojen vähentämisen jälkeen B:n tilille on näin katsottu siirretyn perusteettomasti lähes 27 000 euroa ja C:n tilille yli 35 000 euroa. B:n ja C:n on täytynyt ymmärtää, etteivät yhteismäärältään suuret ja sattumanvaraisesti ajoittuneet tilisiirrot kaikilta osin ole perustuneet palkan maksuun vaan ne on tehty ilman hyväksyttävää syytä. Avunantajan tahallisuus ei edellytä varojen määrän tarkkaa tietämistä. Korkein oikeus katsoo, että B ja C ovat riittävällä tarkkuudella tienneet perusteettomasti tehtyjen varojen siirtojen suuruusluokan.

16. B ja C ovat olleet selvillä siitä, että yhtiön perustaminen siten, että C on yksin omistanut sen osakkeet ja ollut sen ainoa hallituksen jäsen, on johtunut samalla alalla aikaisemmin toimineen A:n yrityksen konkurssista. Koska A on käytännössä yksin hoitanut yhtiön asioita, B:n ja C:n ei voida olettaa tienneen tarkasti yhtiön taloudellista asemaa ja sen kehittymistä. Heidän tileilleen perusteetta siirrettyjen varojen määrä on kuitenkin aloittavan yhtiön toiminnan laajuuteen ja laatuun nähden ollut niin suuri, että jo tämän vuoksi on ollut selvää, että varojen siirrot vaaransivat yhtiön maksukyvyn. B onkin kertonut hovioikeudessa olleensa huolestunut tililleen tulleista suurista rahamääristä ja edellä todetuin tavoin tienneensä, että myös C:n tiliä käytettiin rahan kierrätykseen.

17. C:n tahallisuutta arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon, että hän on ollut varojen siirtämisen aikaan juuri täysi-ikäiseksi tullut kotonaan asuva nuori. Toisaalta hän on jo yhtiötä perustettaessa suostunut siihen, että yhtiö tuli hänen omistukseensa ja että hän oli yhtiön hallituksen ainoa jäsen. Hän on myös ainakin jossakin määrin osallistunut yhtiön hallintoon allekirjoittamalla asiakirjoja ja esiintymällä yhtiön edustajana muun muassa ulosottoviranomaisessa. Hallituksen jäsenenä hänellä on ollut lakiin perustuva velvollisuus valvoa yhtiön toimintaa, minkä tehtävän hän on muutoksenhakemuksessaan Korkeimmassa oikeudessa ilmoittanut hoitaneensa puutteellisesti. Tietoisuuden kiistäminen ei kuitenkaan voi yleensä tulla tehokkaasti kysymykseen, jos kysymys on sellaisista tosiseikoista, jotka henkilön asemassaan pitää tietää (KKO 1995:64).

18. A, B ja C ovat yhtiön perustamisesta alkaen tienneet, että A käytti yhtiössä todellista määräysvaltaa. C ei ole kuitenkaan voinut siirtää yhtiön hallituksen jäsenyyteen perustuneita velvollisuuksiaan A:lle. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että C olisi yhtiön toiminta-aikana ottanut selkoa yhtiön taloudellisesta tilasta ja maksukyvystä tai siitä, oliko yhtiön lakisääteiset maksut suoritettu. Tähän C:llä olisi ollut kuitenkin erityinen syy, kun otetaan huomioon edellä mainitut yhtiön toiminnan laajuus ja laatu sekä hänen tietoisuutensa tililleen jatkuvasti tulleista suorituksista, joiden yhteinen määrä on ylittänyt moninkertaisesti hänen omien palkkatulojensa määrän. C on kohdassa 12 ilmenevin tavoin jo yhtiötä perustettaessa antanut A:lle pankkitilinsä verkkotunnukset ja oikeuden käyttää tiliään yhtiön varojen siirtämiseen. C on yhtiön hallituksen jäsenenä laiminlyönyt hänelle kerrotuissa olosuhteissa kuuluneen velvollisuutensa ottaa selvää yhtiön taloudellisesta tilasta. Arvioidessaan olosuhteita kokonaisuudessaan Korkein oikeus katsoo, että C:n on täytynyt ymmärtää varojen siirtämisten yhtiöstä hänen tililleen olleen huomattavilta osin perusteettomia ja tämän toiminnan kielteinen vaikutus yhtiön maksukykyyn.

19. Korkein oikeus katsoo edellä esitetyillä perusteilla, että B ja C ovat yhtiön perustamisesta alkaen tienneet tai ainakin pitäneet varsin todennäköisenä, että A suunnitelmallisesti toimien käytti heidän tilejään siirtääkseen itselleen perusteetta suuren määrän yhtiön varoja ja että menettely aiheutti yhtiön maksukyvyttömyyden ja myöhemmin oleellisesti pahensi sitä. Yhtiö onkin asetettu konkurssiin ensimmäisen tilikautensa aikana.

Johtopäätös

20. Korkein oikeus katsoo, että B ja C ovat edistäneet A:n syyksi luettua törkeää velallisen epärehellisyyttä luovuttamalla tälle tiliensä käyttöoikeuden. He ovat myös tienneet tai ainakin pitäneet varsin todennäköisenä, että heidän pankkitileilleen tehdyillä tilisiirroilla ei ole ollut yhtiön kannalta hyväksyttävää syytä ja että nämä siirrot aiheuttavat yhtiön tulemisen maksukyvyttömäksi tai oleellisesti pahentavat sen maksukyvyttömyyttä. B ja C ovat siten syyllistyneet siihen avunantoon törkeään velallisen epärehellisyyteen, joka on luettu heidän syykseen hovioikeuden tuomiossa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Gustav Bygglin, Liisa Mansikkamäki, Ilkka Rautio ja Marjut Jokela. Esittelijä Kirsi Kohonen.